Bakeapplebeach kennel

Olen saanut kennelnimen v. 2009, kasvattajakurssin kävin v. 2008. Kennelnimeni on Bakeapplebeach, suomeksi Muuraisranta.

Koiramme elävät kotonamme, perheenjäseninä ja ovat tottuneet toisiin koiriin, kissoihin, hevosiin ja ihmisiin, myös lapsiin. Koirat saavat meillä kirmata pihalla vapaana, koska tilaa on ja täällä metsän keskellä ei ole vaaraa jäädä auton alle. Meillä koirat myös lenkkeilevät minun ja mieheni kanssa.

HUOM!!
Jos sinulla on terve, hyvin hengittävä ja hyvin liikkuva uros kotonasi ja olisit kiinnostunut käyttämään sitä jalostuksessa, niin laita minulle rohkeasti viestiä. Etsin uroksia,  joilla olisi mahdollisesti jotain annettavaa rodulle ja sen eteenpäin viemiselle. Ei tarvitse olla näyttelyissä käynyt tms, etsin nimenomaan “peräkammarin poikia”.

OMIA AJATUKSIA KASVATUKSESTA

Kuten kaikki kasvattajat, haluan minäkin kasvattaa terveitä ja elinvoimaisia koiria. Oma tavoitteeni on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia ja lisääntymiskykyisiä bulldoggeja, jolla ei olisi mitään ylikorostunutta piirrettä ulkonäössä tai luonteessa.

En osaa laittaa terveyttä tai luonnetta ykköseksi, koska molemmat ominaisuudet ovat niin tärkeitä. Suurin osa koiristahan elää perheenjäseninä ilman sen suurempia tavoitteita näyttelyistä tms. Suurin tavoite on olla HYVÄ PERHEENJÄSEN, joka tuottaa iloa koko perheelle ilman suurta stressiä terveydestä tai käytöksestä.

Yhtään pentuetta en suunnitele vain myyntitarkoituksessa, vaan jokaisen pentueen mietin siten, että se vastaa bulldoggia, jonka itse haluaisin ja josta voin jättää myös itselleni nartun tai uroksen jatkamaan sukua.

Teetän kaikille jalostukseen ajattelemillani koirille kyynär-, selkä- ja lonkkakuvaukset, polvitutkimuksen, ylä- ja alahengitystiekuvauksen ja -tähystyksen sekä sydänkuuntelun. Lisäksi ttetän MyDogDna-tutkimuksen, jossa selvitetään mm. koiralla olevia sairausgeenejä.

LUONTEESTA:

Olen valitettavasti tavannut bulldogeja, jotka ovat kauniita rotunsa edustajia mutta niiden luonne on ollut huono; ne ovat olleet arkoja ihmisiä kohtaan ja/tai aggressiivisia. Niiden hermorakenne ei ole ollut hyvä, ne eivät kestä yhtään painetta tai kovia ääniä ja ”sekoavat”, kun jotain yllättävää tulee elämässä eteen. Ei sellaisenkaan koiran kanssa ole helppo elää.

Omat bulldoggini ovat energisiä ja aktiivisia, eivätkä missään tapauksessa mitään sohvakoiria. Niitä ei haittaa ilotulitus uutena vuotena, mopot, autot tms. Ne jaksaa juosta ja peuhata tunteja.
Näyttäisi siltä, että mitä paremmat hengitystiet, sitä energisempiä bulldogit ovat. Mikä onkaan bulldogin todellinen luonne?? rauhallinen lyllertäjä, joka kuorsaa nukkuessaan lelu suussa vai energinen touhuaja, jolla henki kulkee?

On todennäköistä, että meille syntyvät pennut ovat rohkeita, aktiivisia ja energisiä, joten rauhallista sohvaperunaa niistä ei ehkä saa mutta mukanasi liikkuvan ja liikkumisesta nauttivan ystävän kyllä.
Etenkin pentuaikana pentuni tarvitsevat aktiviteettejä ja ”pään aktivointia”, jotta säästyt ikäviltä sisustus- ym. yllätyksiltä.

VALINNOISTA:

Nartun pitäisi pystyä synnyttämään itse. Toki, jos tulee ongelmia, pitää tehdä se mikä oikein on, esim. sektio, mutta automaattisesti en siihen mene, annan nartun ainakin yrittää synnyttää. Nartun pitää myös ymmärtää hoitaa pentunsa itse. Olen nimittäin itse niin laiska ja mukavuudenhaluinen, etten halua ottaa ”nartun paikkaa” pentujen emona. Jos narttu ei tajua hoitaa pentujaan, mietin taas tarkkaan, kannattaako ko. narttua käyttää uudelleen.
Olen yrittänyt valita urokset nartuilleni siten, että niiden ominaisuudet täydentäisivät tai korjaisivat nartun joitain ominaisuuksia. Uroksen valinnassa pidän tärkeänä myös sitä, että sillä on ”viettiä” astua narttu, että se ymmärtää, mistä on kysymys ja että se hoitaa asian itse.

Perinnöllisyys on vain niin kummallista, lopputulosta ei kuitenkaan voi koskaan ”taata”, tulosen näkee vasta, kun pennut syntyvät.

TERVEYDESTÄ omalla sivullaan.